tiistai 8. helmikuuta 2011

Hmm..updates!

Näin se sitten lähes kahden viikon tauon jälkeen taas lähtee. Paikallisessa vakiokuppilassa kera pienen cappucinon, joka vastaa Suomen yli-isoa vaahtokahvia. Paljon on tapahtunut viikossa ja tämä setti ei ole niin minkäänlaisessa kronologisessa järjestyksessä.

Aloitetaan nyt siitä autosta sitten! Sellainen me saatiin ja aiotaan katsoa montako kilon metriä saadaan mittariin hakattua tänä aikana. Ollaan sillä kertaalleen jo Whistlerissä käyty, mutta vielä olisi edessä Seattlen ja San Franciscon matkat. Kaara on -95 vuoden Nissan mallia Altima. Amerriikkaan tuodaan autovalmistajilta kaikkea muuta kuin eurooppalaisille tuttuja malleja autoista. Lisäksi täällä on kaikki luonnollisesti isompaa.

  
Peli
Kivis taputtelee vehjettä
Luottotiedot meni ja poliisi pamputti
Tuo rekkarin kirjaimet TAR kertovat paljon meistä liikenteessä. Ollaan siis lähinnä tervaa kanssa-autoilijoille ja ylpeitä siitä! Täällä pelottaa jostain syystä nuo kytät enemmän kuin Suomessa. Kotipuolessa ne on oikeasti ystävällisiä, mutta täällähän ne voi ampua kenet vaan ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta.


Vietiin auto heti kierrokselle ja lähdettiin lähellä downtownia sijaitsevaan Stanley Parkiin jossa otettiin apostolin kierroksen verran näkymiä silmiin ja lähdettiin pois parkkiajan umpeuduttua. Stanley park on kummallinen Jurapuisto keskellä suurta metropolia isoine puineen ja muine ihmeellisyyksineen. Kaupunginosan kokoinen puisto vaatii oikeasti koko päivän aikaa ja pyörän alle jos sen meinaa tosissaan nähdä. Ehkä sitten myöhemmin.

I'm Stanley
Kivis mitteli karatevoimillaan luonnon kanssa
 
Jtn perusnäkymää puistosta
Sitten tuli fyysisen kunnon kuolema ja korjasi allekirjoittaneen luut kottikärryynsä ja vei pois. Brendan elikkäs perheen isä vei kundit kickboxing harjoituksiin. Olin ensin että jes, päästään vääntämään. Mitä vielä! Siellä oli joku vanha spetznats-joukon entinen lähitaisteluekspertti vetämässä jtn kuntopiiriä..Päässä kävi pimeneminen hyvin lähellä sen puolen tunnin aikana ja sydän kävi lähellä räjähdyspistettä. Okei, rääkki sai myöntämään että kunto on mitä surkein ja herätti ehkä vähän pientä kuntoiluinnostusta. Mutta toistaiseksi pysyn p90x -jumpan ja lätkän parissa. Toisella kerralla kun Mika lähti potkimaan niin minä tein puolentoista tunnin joogarääkin, hullua.

Tavattiin tullessamme lentokentällä suomalainen kaveri nimeltään Janne. Janne on Vanissa duunissa puolisen vuotta. Käytiin istahtamassa paikallisessa nuorisolle suunnatussa, kalliissa kahvilassa yhdellä pintillä. Hieno mies, indeed. Ja mitä mitä..sitten saatiin viisi päivää putkeen auringonpaistetta mikä on suht harvinaisuus täällä, koska 10stä päivästä kahtena tai kolmena yleensä paistaa aurinko.

Pimeysteemaan tartuimme mainoskyltissäkin joka seisoo kirkon pihalla:


Sitten kun kukaan ei näe niin me tehdään töitä näin:






Käytiin Vancouverin saarella Nanaimon ja Victorian kaupungeissa pupeltamassa osuutemme kertoen keitä olemme, mistä tulemme ja miksi olemme täällä. Siis sama setti kuin aikoinaan Kelownassa. Paljon hauskaa hetkeä riittää vaikka nuorimmat osallistujat tahtoo +50-60 vuotta. Saarelle ja sieltä pois pääsee lautalla joka on räkäkallis ainakin opiskelijan lompakolle. Seuraavassa muutamia kuvia joita ehti matkalla ottaa. Matkustustiloissa on kauppaa ja kahvilaa ja näköalojakin riittää jollei turhan sumuista ole.


Lauttailua
Kivis todistaa huumattuna





Päästiimmäpä seuraamaan Hamlet -elokuvan kuvauksiakin Downtownin laitamille. Pienen sompailun jälkeen löytyi järkyttävä superkartano joka vilisi ihmisiä. Näyttelijät olivat kuulemma kuuluisuusasteeltaan paikallisia salkkari-ihmisiä tms. Pari tuntia tuli siellä viettettyä ja tarjottiinpa kumpaisellekin siivu greippihedelmääkin.

Settiä
Stuntti kääräistiin pois jaloista
Käytävä jonka varrella oli kymmeniä huoneita - pelottava paikka
Perjantai-ilta meni mukavasti paikkakunnalla asuvan nuorenparin tykönä kahvia juoden ja playstation movea pelaten, hyvä alkulämpö lauantain reissua ajatellen. Lauantaina käytiin meinaan Whistlerissä. Sää oli huippi ja ihmisiä oli kun pipoa. En ollut ennen tätä reissua edes eläessäni kokeillut laskettelusuksia jalkaani. Nyt sitten maksettiin vuokrakamppeista ja hissilipusta yhteensä karvas 150$ ja ruoka päälle. Kerrankos sitä kuitenkin Whistlerissä käy. Aloin hokaamaan hommaa aika nopeasti ja loppupäivästä laskin jo kuin vanha aloittelija. Viimeiseen laskuuni lähdin kokeilemaan entistä korkeammalle ja nousin toiseksi tai kolmanneksi korkeimmalle hissitasanteelle. Kysäisin siinä sitten hissivalvojatytöltä josko tämä osoittaisi helpoimman reitin alas. Sain vastaukseksi hetken hiljaisuuden, epäilevän katseen ja kysymyksen: "Miten niin _helpoin_ reitti alas...?". Vastasin että olen mäessä tänään ensimmäistä kertaa eläessäni..tämä vastasi sitten että: "Mitä sinä täällä sitten teet???" No loppu hyvin kaikki hyvin, sain opastuksen vihreälle reitille ja selvisin siitä elossa ja ruhjeitta. Seuraavassa kisakylän tunnelmia ja maisemia.

Tuomion gondoli
Hetkeksi pysähdyin
Renkailla
Rippikoulut on aloitettu pyhäkoulun ohella ja kaikki tuntuu sujuvan melko hyvin muutenkin. Lopuksi vielä muutama kuva yleisestä elosta ja olemisesta.

Duunia
Pesukarhulasien värjäystä
Vanha tekijä
Metrotown shopping mall - yli 400 liikettä
Seuraavan koitan saada kasaan hieman nopeammassa ajassa ettei pääse kaikki koettu unhohtumaan.

1 kommentti:

  1. Olipas mukava näin päiväkahviseuraksi lukea blogia : ). Jatkakaa.

    VastaaPoista