Joulu tulla jollottaa ja uusivuosi heti peesissä. Loppuvuoden kulutusjuhlassa saadaan ampua kaikki ylimääräinen raha takaisin sinne mistä se on tullutkin. Kohta saa myös riisputrua ja skinkaa masuun sen minkä mahtuu, sitten sen voikin mennä hikoilemaan pois vaikka Whistlerissä kun ei sinne ole kuin tunnin ajomatka =)
Koulu on tältä vuodelta vaihtotehtäviä vaille suoritettu, tai ainakin luuleen niin ja tahdon niin itselleni uskotella, sillä muuten ei olisi lainkaan hyvä mieli. Yhden yönkin sai tosissaan tehdä hommia sillä ensi viikolla on luvassa pieni lämmittelymatka ennen varsinaista pitkää reissua. Lähdetään kundien kanssa Madeiran saarelle viikoksi seikkailemaan luontoon ja kaupunkiin. Lämmintä siellä tietysti on niin kuin arvata saattaa ja säätiedote lupaakin noin 20 astetta aika lailla koko viikoksi..Voipi olla että sieltäkin saattaa muutama kuva tänne eksyyntyä, vaikkei sillä mitään tekemistä varsinaisen Kanadan reissun kanssa ole.
Vaihdoin jo tuossa Kanukkien dollarsseitakin aimo nipun, joista suurin osa menee kylläkin vuokraan. Tuli kyllä markkoja ikävä kun katsoi toisen maan setelipaalia ja alkoi muistelemaan hyviä ystäviä Sibeliusta ja Aaltoa. On se niin väärin ettei meillä markkaa enää ole. Tulevat viisi viikkoa siis ruokaa, lepoa, lomailua, mutta kuitenkin alituista säätämistä vaihdon suhteen.
lauantai 11. joulukuuta 2010
tiistai 30. marraskuuta 2010
24 sinne tai tänne
Katsottiin tuossa maailman rakastetuimman miehen, alituisen haastajani, pesunkestävän deadlineopiskelijan ja pelokkaan matkakumppanini eli Miquelin kanssa kanssa 24-sarjan viimeinen jakso. Jack Bauer jäi eloon ja toivoon mukaan mekin lennon jälkeen ollaan samassa kuosissa, ei ehkä niin verisinä, mutta kuitenkin. Opiskelua saa tehdä jatkossa myös varmaan 24/7, jotta ehtii koneeseen. Istumapaikatkin varmistui tuossa vähän aikaa sitten..Kaksi vierekkäistä paikkaa KLM lentoyhtiön MD-11 mallisesta superkoneesta, turvallinen syli on lähellä jos alkaa liikaa jännittämään. Kaksi käytävää ja kaikkea, varmaan yksi vessa tai joku muu käytännön läppä löytyy myös..
Kaikki aika on suhteellista. Mutta tuleehan tuo fysiikka vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun lento kohti Vancouveria alkaa. Lentoihin menee vaihtoineen varmaan lähemmäs 20 tuntia ja aikaero Suomen ja Vancouverin välillä on 10 tuntia. Netistä löytyi joitakin mukamas hyviä ohjeita totaalisen aikaerotuhoutumisen torjumiseen tai sen lieventämiseen, mutta ne sisälsivät lähinnä vuorokausirytmin muuttamista pikkuhiljaa täällä Suomessa. Miten sitä pitäisi viimeiset päivät sitten käydä koulussa jos valvoo yöt ja nukkuu päivät? Ehkä me sitten mennään vaan ajassa taaksepäin ja laitetaan valvominen koetukselle siinä raastavan matkaamisen ohessa. Itse oon yhden kerran aiemmin Amerikan mantereelle lentänyt, kohde oli silloin Brasilia ja Fortaleza. Silloinkaan lento ei ollut herkkua, mutta mitäpä sitä ei omaa maailmankäsitystään laajentaakseen kestäisi.
Nyt palajan siihen matkalaukun valintaan. Se tuottaa ongelmia, koska suunnitelma on seuraava: Harjoittelun jälkeen olisi tarkoitus lennähtää USA:n puolelle ja suorittaa noin viikon mittainen reissu läpi tuon rasvaa ja republikaniaa tihkuvan maan sekä lentää isosta omenasta kotiin. Kaikki on vielä suht auki, mutta eiköhän noita varmistuksia jossain vaiheessa tule. Kuinka usein sitä nyt eläessään tulee käytyä Pohjois-Amerikassa, saati sitten etelässä. Tälle jenkkireissulle Samsoniten kova matkalaukku ei sovi peräänvedettäväksi vaan valinta olisi ennemminkin ergonominen rinkka vetoisuudeltaan 55 litraa. Toisaalta lähtiessä saa perata alkutavarat suht minimiin jos meinaa mieliä pelkällä rinkalla lähteä matkaan. Mene ja tiedä, täytyy punnita vaihtoehtoja ja kysyä kokeneemmilta.
- Kujis checkin' out!
Kaikki aika on suhteellista. Mutta tuleehan tuo fysiikka vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun lento kohti Vancouveria alkaa. Lentoihin menee vaihtoineen varmaan lähemmäs 20 tuntia ja aikaero Suomen ja Vancouverin välillä on 10 tuntia. Netistä löytyi joitakin mukamas hyviä ohjeita totaalisen aikaerotuhoutumisen torjumiseen tai sen lieventämiseen, mutta ne sisälsivät lähinnä vuorokausirytmin muuttamista pikkuhiljaa täällä Suomessa. Miten sitä pitäisi viimeiset päivät sitten käydä koulussa jos valvoo yöt ja nukkuu päivät? Ehkä me sitten mennään vaan ajassa taaksepäin ja laitetaan valvominen koetukselle siinä raastavan matkaamisen ohessa. Itse oon yhden kerran aiemmin Amerikan mantereelle lentänyt, kohde oli silloin Brasilia ja Fortaleza. Silloinkaan lento ei ollut herkkua, mutta mitäpä sitä ei omaa maailmankäsitystään laajentaakseen kestäisi.
Nyt palajan siihen matkalaukun valintaan. Se tuottaa ongelmia, koska suunnitelma on seuraava: Harjoittelun jälkeen olisi tarkoitus lennähtää USA:n puolelle ja suorittaa noin viikon mittainen reissu läpi tuon rasvaa ja republikaniaa tihkuvan maan sekä lentää isosta omenasta kotiin. Kaikki on vielä suht auki, mutta eiköhän noita varmistuksia jossain vaiheessa tule. Kuinka usein sitä nyt eläessään tulee käytyä Pohjois-Amerikassa, saati sitten etelässä. Tälle jenkkireissulle Samsoniten kova matkalaukku ei sovi peräänvedettäväksi vaan valinta olisi ennemminkin ergonominen rinkka vetoisuudeltaan 55 litraa. Toisaalta lähtiessä saa perata alkutavarat suht minimiin jos meinaa mieliä pelkällä rinkalla lähteä matkaan. Mene ja tiedä, täytyy punnita vaihtoehtoja ja kysyä kokeneemmilta.
- Kujis checkin' out!
lauantai 27. marraskuuta 2010
Tässä olen, enkä muuta voi.
On tullut aika minunkin avata kirstu joka pursuaa ylitsevuotia superlatiivikohteliaisuuksia Pohjois-Amerikan massiivisen kokoista jääkiekon kehtoa kohtaan. Puhun tietysti Kanadasta ja tarkemmin ottaen maailman kauneimmaksi kaupungiksikin nimetystä Vancouverista.
Minä poika olen lähdössä aloittamaan tämän elon toistaiseksi suurinta reissuani. Lähden hyvän ystäväni ja luotettavan rahanpesijän, "Kiviksen" kanssa tekemään työharjoittelua Vancouveriin. Opiskelen Diakonia-ammattikorkeakoulussa Pieksämäellä sosionomiksi ja kirkon nuorisotyöntekijäksi. Lähdemme Vancouveriin koulun vaihto-ohjelman kautta tekemään työharjoittelua Emmaus Luhteran Churchiksi kutsutun talon hommiin. Matkan on tarkoitus alkaa 17.1.2011. Tänne tulen sitten ajan saatossa kertomaan kuulumisiani sekä näkemisiäni digipokkarini silmän kautta kaapatun materiaalin avulla.
Toistaiseksi ainut huolenaihe on ollut koulutehtävät, joiden tekeminen ja samalla opinnäytetyön eteenpäin saattaminen tuottaa suurinta mielipahaa. On ollut myös onnen hetkiä. Kuullessamme, että pääsemme katsomaan skandinavian pehmeimpiä ja sulavaliikkeisimpiä käsiä ja ultimaalista älyn sekä hahmotuskyvyn kombinaation überhuipentumaa Vancouver Canucksin kotiareenalle olin itkeä. Näen todellakin Teemu Selänteen pelaavan ennen kuin tämä kansallisikoni lopettaa uransa Anaheim Ducksin paidassa. Toki on itse matkantekoonkin liittyviä asioita. Lentoliput mennen tulivat maksamaan suolaisenomaisesti reilun tonnin ja sen takia tulee toki haravoida kaikki mahdollinen käteinen opiskelun lomassa ennen matkaa.
Matkalaukun valinta muuten tulee olemaan viime hetkille asti vaikea paikka, mutta siitä lisää myöhemmin. Kelaakin tulee muistaa vielä muutamalla lapulla etteivät nuo rakkaat leidit katkaise opiskelijaparan opintotukea. Miksi Kelassa ei voi olla töissä Saarioisten naisia? Äitejä jotka ymmärtävät nuorten rahantarpeen ilman lomakkeitakin..
Äiti on myös perheessä johon aiomme Kanadassa majoittua. Saimme yllättävän nopeasti vastauksen asuntohakuumme 5-henkiseltä perheeltä jotka asustavat Vancouverin pohjoisessa osassa. Vuokra on 500$CAD eli noin 400€ per kuukasi per nokka ja siihen sisältyy ruoka, joten nälkään ei kuolla.
Toistaiseksi pitää kuitenkin keskittyä täysin muiden asioiden hoitamiseen, jotta tuo eeppinen reissu ylipäätään on mahdollinen. Näihin teksteihin, näihin tunnelmiin.
-Tuukka
Minä poika olen lähdössä aloittamaan tämän elon toistaiseksi suurinta reissuani. Lähden hyvän ystäväni ja luotettavan rahanpesijän, "Kiviksen" kanssa tekemään työharjoittelua Vancouveriin. Opiskelen Diakonia-ammattikorkeakoulussa Pieksämäellä sosionomiksi ja kirkon nuorisotyöntekijäksi. Lähdemme Vancouveriin koulun vaihto-ohjelman kautta tekemään työharjoittelua Emmaus Luhteran Churchiksi kutsutun talon hommiin. Matkan on tarkoitus alkaa 17.1.2011. Tänne tulen sitten ajan saatossa kertomaan kuulumisiani sekä näkemisiäni digipokkarini silmän kautta kaapatun materiaalin avulla.
Toistaiseksi ainut huolenaihe on ollut koulutehtävät, joiden tekeminen ja samalla opinnäytetyön eteenpäin saattaminen tuottaa suurinta mielipahaa. On ollut myös onnen hetkiä. Kuullessamme, että pääsemme katsomaan skandinavian pehmeimpiä ja sulavaliikkeisimpiä käsiä ja ultimaalista älyn sekä hahmotuskyvyn kombinaation überhuipentumaa Vancouver Canucksin kotiareenalle olin itkeä. Näen todellakin Teemu Selänteen pelaavan ennen kuin tämä kansallisikoni lopettaa uransa Anaheim Ducksin paidassa. Toki on itse matkantekoonkin liittyviä asioita. Lentoliput mennen tulivat maksamaan suolaisenomaisesti reilun tonnin ja sen takia tulee toki haravoida kaikki mahdollinen käteinen opiskelun lomassa ennen matkaa.
Matkalaukun valinta muuten tulee olemaan viime hetkille asti vaikea paikka, mutta siitä lisää myöhemmin. Kelaakin tulee muistaa vielä muutamalla lapulla etteivät nuo rakkaat leidit katkaise opiskelijaparan opintotukea. Miksi Kelassa ei voi olla töissä Saarioisten naisia? Äitejä jotka ymmärtävät nuorten rahantarpeen ilman lomakkeitakin..
Äiti on myös perheessä johon aiomme Kanadassa majoittua. Saimme yllättävän nopeasti vastauksen asuntohakuumme 5-henkiseltä perheeltä jotka asustavat Vancouverin pohjoisessa osassa. Vuokra on 500$CAD eli noin 400€ per kuukasi per nokka ja siihen sisältyy ruoka, joten nälkään ei kuolla.
Toistaiseksi pitää kuitenkin keskittyä täysin muiden asioiden hoitamiseen, jotta tuo eeppinen reissu ylipäätään on mahdollinen. Näihin teksteihin, näihin tunnelmiin.
-Tuukka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)